EU:n kestävää sijoittamista helpottava kehys ja asetus ohjaa merkittävästi rakennustyömaiden jätehuollon ratkaisuja Suomessa. Yhä useammassa rakennusprojektissa on tavoitteena päästä EU:n taksonomian asettamiin vähimmäisvaatimuksiin rakentamisen kiertotalouden osalta, joista yksi on rakennustyömaalla syntyvän jätteen 70 % materiaalina hyödyntämisen aste.
Rakennus- ja purkujätteen hyödyntämistä koskeva tavoite koskee kaikkea rakennus- ja purkutoiminnoissa syntyvää jätettä (pois lukien vaaralliset jätteet ja kallio- tai maaperästä irrotetut maa- ja kiviainekset), joka hyödynnetään muutoin kuin energiaksi tai polttoaineeksi valmistamisessa. Materiaalina hyödyntämistä on esimerkiksi työmaalta syntyvien mineraalisten massojen hyödyntäminen maarakentamisessa tai laitoslajittelussa syntyvän seula-alitteen hyödyntäminen ympäristörakentamisessa.
Taksonomia edellyttää toiminnan harjoittajaa valmistelemaan jätteet uudelleenkäyttöön, kierrätykseen tai muuhun materiaalin talteenottoon. Käytännössä tämä tarkoittaa jäteasetuksen (978/2021) 26 § mukaisen rakennus- ja purkujätteen erilliskeräyksen järjestämistä työmaalla. Kierrätyslaitoksella tapahtuva lajittelu voidaan lukea jätteiden kierrätykseen valmisteluksi. Laitoksella tapahtuva lajittelu on kuitenkin toissijaista työmaalla tapahtuvaan lajitteluun nähden. Laitoksella tapahtuvassa lajittelussa haasteena työmaan materiaalina hyödyntämisen asteen laskennan näkökulmasta on jätteen työmaakohtainen jäljitettävyys. Laitoksella eri kohteista tulleet jäte-erät sekoittuvat, eikä yksittäisen työmaan todellista materiaalina hyödyntämisen astetta pysytä todentamaan, vaan tieto perustuu laitoksen keskimääräisiin lajittelusaantoihin.
Rakennushankkeille on käytössä eri viitekehyksiä, joiden perusteella arvioidaan, voidaanko rakentaminen luokitella ympäristön kannalta kestäväksi. Rakentamisen ympäristöluokitukset asettavat yleensä omat tavoitteensa työmaalla syntyvien jätteiden kierrätys-, materiaalina hyödyntämisen ja hyötykäyttöasteelle sekä jätteiden jäljitettävyydelle, eikä nämä ole välttämättä yhteneväisiä taksonomian mukaisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi Rakennustiedon ympäristöluokituksessa materiaalien hyödyntämistä ympäristörakentamisessa ei laskettaisi materiaalina hyödyntämiseksi, kun taas taksonomian mukaan lasketaan.
Tilaaja voi asettaa hankkeen jätehuollolle myös huomattavasti korkeampia kiertotalouteen liittyviä tavoitteita kuin mitä taksonomiassa tai ympäristöluokituksissa tavoitellaan. Taksonomia ei myöskään edellytä tiukkaa jäljitettävyyttä jätteiden lopullisen käsittelyn osalta, vaan sitä, että toiminnanharjoittaja toimii unionin ja kansallisten jätteisiin liittyvän lainsäädännön ja asetusten mukaisesti.
Kun vaatimukset ovat selkeät hankkeen alussa, työmaalle voidaan rakentaa tarkoituksenmukainen jätehuoltosuunnitelma.
L&T:n tehtävä on varmistaa, että jokainen asiakastyömaa voi saavuttaa taksonomian mukaisuuden selkeästi, käytännöllisesti ja kustannustehokkaasti.
L&T:n asiantuntijat tukevat työmaita:
Kun suunnittelu tehdään huolellisesti, tavoite on sekä realistinen että kustannustehokas.